Helmi-maaliskuu olikin sitten vuoristorataa. Oli päiviä ettei Topu suostunut liikkumaan ollenkaan, sitten päiviä kun mieluummin pukitteli ja kiukutteli ja sitten oli päiviä kun kaikki oli hyvin ja meno maistui. Sellaista se on tamman alkukevät. Pidettiin pidempiä vapaita ja kokeiltiin aina välillä, olisiko hyvä päivä. Huhtikuulla sitten helpotti. Topu on hyrissyt tyytyväisyyttään ja kaikki käy. Toki välillä on pitänyt olla vähän "neiti" ja säikähdellä milloin tavallisen tuttua traktoria tai nurmea haravoivia tyttöjä. Sellaista se on hevosen elämä. Alla kooste kevättalven laukoista.

Vuoden alku on ollut oikein hyvä. Meno on puhdasta ja hevonen on ollut tyytyväinen elämäänsä - varsinainen "rapsuta mua halinalle". Kengitykset ja raspaukset on tehty ja sujuneet oikein hyvin. Asia, joka Topua kauhistuttaa on eläinlääkäri rauhoituspiikin kanssa. Raspausta varten on pakko rauhoittaa ja sujuuhan se piikin laittokin kun pikkusen jujuttaa.

Nyt vaan odotellaan, että kisakausi pääsisi vauhtiin.

Pienen pieni kauneuteen liittyvä murhe tuli yksi pakkasaamu. Jos hinkkaa kosteaa otsaa kipakalla pakkasella metalliin niin karvat jää kyllä kiinni. No ne onneksi kasvaa parissa viikossa takaisin.